Aloitus on jostain syystä aina hankalaa. Siitä huolimatta yritän selittää kaiken mahdollisimman selkeästi.
Blogi siis koskee laihdutusprojektiani. Ei minua kiinnosta lukeeko tätä kukaan tai kiinnostaako ketään, tämä on vain omaksi motivaatiokseni. Olen 19 vuotias nainen jostain päin Suomea, vailla muutosta epäterveelliseen elämääni. Toistaiseksi olen aikaansaamaton laiskuri. Asun vanhempien katon alla enkä ole valmistunut mihinkään ammattiin. (=luuseri).
Ylipainoa minulle on kertynyt roimasti vuosien saatossa. Olen ollut lapsesta saakka lihava joten en edes tiedä mihin olen päätynyt tähän tappiin. Kuitenkin, kaikki päättyy aikanaan ja tämä on dead end tällaiselle elämäntyylille. Istun aina kotona päivät pitkät ollen koneella, tekemättä mitään.
Puhun myös täysin rehellisesti ajatukseni tänne, olenhan Anonyymi- nimen takana enkä tule paljastamaan henkilöllisyyttäni.
Syy miksi lähdin tätä blogia kirjoittamaan on se että olen huomannut ahdistuvani aina kun katson itseäni peilistä. Minua ahdistaa mennä vähänkään ihonmyötäisissä vaatteissa edes lähikauppaan. Minua ahdistaa ihmisten nenänvartta pitkin kulkevat tuijotukset ja minua ahdistaa etten ole tyytyväinen itseeni.
Jotain tosin olenkin jo toistaiseksi saanut aikaiseksi. Ruokavalio. Olen oppinut pitämään salaatista ja kevyistä ruuista. Teen myös jo satunnaisia lenkkejä. Sinänsä suuri askel kotona istuvalle sohvaperunalle jolle maistuu sipsit, limut ja suklaat.
Välitavoitteena toimii 10 kilon pudotuksen jälkeinen aika jolloin palkitsen itseni pienemmillä vaatteilla. En halua langanlaihaksi. Olen 174 cm pitkä joten 70kg on sopiva lopputavoite minulle. Arvioisin painavani tällä hetkellä reilut 100 kiloa, en omista vaakaa.
Myös teillä muilla anonyymeillä on mahdollisuus kommentoida mutta muistutan tässä vaiheessa ettette saa mieltäni pahoitettua tai minua tuntemaan itseäni vielä huonommaksi. Tiedän ongelmani, teen sille kaikkeni. Olen valmis uhrauksiin Ja luopumaan itselleni tärkeistä asioista.
Jatkoa seuraa.